Eve bloggaa

22.12.2012 Tunnelmia lentokentältä

Laukut on pakattu, ja parhaillaan istumme Salt Lake Cityn kansainvälisellä lentokentällä odottamassa koneen lähtöä. Mikäli lentomme sujuvat suunnitellusti, niin Chicagon ja Kööpenhaminan välilaskujen jälkeen meidän pitäisi olla takaisin kotimaassa runsaan 18 tunnin kuluttua. On ihanaa päästä jouluksi kotiin, vaikka USA:n upeita harjoitusolosuhteita ja uusia ystäviä jääkin kaipaamaan.

Eilen perjantaina ja tänään lauantaina aamupäivällä sain tehtyä vielä viimeiset onnistuneet harjoitukset jäällä. Pysyin paremmin luistelutiimimme mukana kuin koskaan aikaisemmin. Esimerkiksi perjantain harjoituksissa viisi kierrosta taittui ryhmän mukana hyvällä kierrosvauhdilla: hitain kierroksista oli 32.1 sekuntia ja nopein 30.2 sekuntia. Tänään minulla oli puolestaan vuorossa kahden kierroksen vetoja ryhmämme tehdessä 4-kierroksisia.

Kotiin palattuamme ensimmäinen viikko kuluu harjoitusten osalta rennosti. Tarkoituksena on rauhoittua viettämään joulua ja totuttautua aikaeroon. Tämän jälkeen treenit jatkuvat täydellä teholla, ja seuraavana kiintopisteenäni on helmikuun SM-kisat. Blogitekstejä tipahtelee tänne seuramme sivuille jatkossakin harvakseltaan, joten pysythän kuulolla :)

19.12.2012 Viimeiset viikkokisat

Tänään keskiviikkona aamupäivällä pidettiin hallilla poikkeuksellisesti viikkokisat. Jokainen luistelija sai osallistua vain yhdelle valitsemalleen matkalle, joten päätin päättää syyskauden vaativaan 1500 metrin kisaan. Kilpailut menivät osaltani suhteellisen mukavasti, vaikka jäin hivenen etukäteen asettamastani tavoiteajasta. Olin ennalta ajatellut, että viimeisten kisojen kunniaksi olisi hienoa rikkoa ennätysaikani 2.10,39, jonka luistelin Calgaryssa marraskuussa. Näin ei kuitenkaan tällä kertaa käynyt, vaan loppuajakseni kellotettiin hitusen hitaampi aika 2.10,88. Tästä huolimatta olin kohtalaisen tyytyväinen tulokseeni etenkin, jos ottaa huomioon kisojen osumisen keskelle kovaa harjoitusviikkoamme. En siis ollut liikkeellä levänneillä jaloilla kuten Calgaryssa.

Tänään luistelemani 1500 metrin kisa oli ensimmäinen uusilla luistinkengilläni. Kengät ovat olleet käytössäni runsaan viikon ajan ja ero vanhoihin on valtava. Uudet kengät antavat paljon enemmän tukea, eivätkä nilkkani pyri notkahtelemaan kuten aiemmin. Lisäksi pystyn luottamaan kenkiin, eikä minun tarvitse enää luistellessani pohtia, onko kenkäni ja luistimeni todella allani siten, että pystyn aloittamaan luistelupuristuksen. Etenkin kaarreluisteluni on tullut varmemmaksi ja minusta tuntuu siltä, että pääsen kaarteissa parempaan luisteluasentoon uusilla luistinkengilläni. Myös kierrosaikojen ylläpitäminen tuntuu helpommalta, kun suorilla pystyy tukevasti lepäämään liukuvan jalan päällä. Olen siis ollut erittäin tyytyväinen kenkien vaihtoon, ja uskon uusien kenkien myötä pystyväni yhä parantamaan tuloksiani jatkossa.

Iltapäivällä vuorossa on vielä räjähtävää voimaa kehittävä hyppytreeni. Torstain harjoitus sisältää pyöräilyä ja perjantain ohjelmassa on aamujää ja iltapäivästä punttisalia. Lauantaiaamuna ehdimme todennäköisesti käydä vielä luistelemassa ja lauantai-iltapäivänä on aika jo suunnata nenä kohti lentokenttää ja koti-Suomea. Mutta vielä muutama harjoitus ennen sitä!

9.12.2012 Viimeisiä viikkoja viedään

Syksy on kulunut nopeasti, ja nyt yhtäkkiä on enää kaksi viikkoa jäljellä täällä Salt Lake Cityn harjoitteluparatiisissa. Mihin viimeisimmät viikot ovat oikein kadonneet?

Calgaryn matkan jälkeen harjoitukset ovat jatkuneet täydellä teholla. Harjoitusohjelmaamme on lisätty enemmän nopeustreeniä, ja muun muassa pitkät pyörälenkit on tiputettu pois. Esimerkiksi keskiviikkoisin ohjelmassa on ollut jäätreenin lisäksi kaikkien aikojen rankoin hyppytreeni, joka on sisältänyt erilaisia aitapomppuja, hyppyjä kaarrenarun kanssa, hyppyjä laatikoiden päälle ja niiltä pois sekä paljon muuta.

Nyt kun harjoitusohjelmamme on sisältänyt enemmän nopeusharjoitteita, niin toiveissa on, että nopeutta alkaisi vähitellen tarttumaan jäällekin. Viimeisimmät kolme 500 metrin kisaani olen luistelut aikoihin 43.80, 43.87 ja 43.83, eli vain sekunnin sadasosien päähän toisistaan. Ennätykseni 43.80 luistelin Calgaryn kilpailuissa ja tämän jälkeen seuraavat kaksi viikkokisoissa Salt Lake Cityssä. Toisessa näistä rikoin onnistuneen startin jälkeen ensimmäisessä kaarteessa vasemman luistimeni mekanismin jousen, jolloin mekanismi ei kunnolla enää palauttanut terää paikoilleen aukeamisen jälkeen. Eilisissä kisoissa minulla oli puolestaan ongelmia tasapainon kanssa startissa, mikä verotti alkukiihdytyksen onnistumista. Näistä pienistä ongelmista huolimatta luistelin molemmissa lähdöissä lähelle Calgaryn ennätysaikaani. Sen vuoksi toiveena on, että kisakauden kypsyessä pystyn vielä parantamaan aikaani – ja tuntuvasti tietenkin!

Seuraavalla viikolla ohjelmassa on tutustumista uusiin luistinkenkiin, sillä Calgaryssa teettämät custom-kenkäni saapuivat perjantaina. Uusilla kengillä on aluksi varmasti erilaista luistella, sillä uudet ja vanhat kenkäni ovat jäykkyydeltään aivan toistensa vastakohdat. Ainakin custom-kengät tuntuvat istuvan hyvin jalkaan, joten odotukset ovat niiden suhteen korkealla. Maanantaina startataan uusilla kengillä toiseksi viimeiseen harjoitusviikkoon ennen kotimatkalle lähtöä!

21.11.2012 Muistoja Kanadasta

Huhhuh, pitkä ja raskas reissu Kanadan Calgaryyn on onnellisesti takana. Nyt kun muutama palauttava päivä on kulunut ja paluu arkeen tapahtunut, jaksaa kääntää katseen takaisin menneeseen viikonloppuun ja hieman analysoida, kuinka kilpailut oikeastaan sujuivatkaan.

Ensinnäkin olosuhteet hallilla olivat mitä ihanteellisimmat ja kilpailujärjestelyt sujuivat moitteettomasti. Jää oli peilinkirkas, sileä, puhdas ja nopea – mikä oli tietenkin tärkeintä. Toiseksi kisat kestivät yhteensä neljä päivää, joiden aikana oli tarjolla matkoja 500 metristä aina miesten 5000 metriin saakka. Näiden neljän kisapäivän aikana minulle kertyi huimat seitsemän starttia: luistelin 500 metrin kisan kolmesti, 1000 metriä kahdesti sekä kerran 1500 ja 3000 metriä. Ensimmäistä 500 metrin matkaa lukuun ottamatta paransin omia tuloksiani jokaisessa lähdössä, ja uusiksi ennätyksikseni kirjattiin:

Erityisesti olin iloinen viimeisimmän kisapäivän, sunnuntain 1000 metrin luistelustani. Vaikka ennen lähtöä tuntuikin jo väsymys painavan lihaksissa, niin silti tein kyseisellä matkalla uuden ennätykseni sekä elämäni nopeimman kierroksen – 30,5 sekuntia. Tietenkin siinä on vielä pari sekuntia liikaa, mutta tästä on hyvä lähteä jatkamaan, eikö vain?

Nopeasta kierroksesta huolimatta en ollut tyytyväinen viikonlopun luistelutekniikkaani. Starttini olivat superhitaita, jopa tavallistakin verkkaisempia. Lisäksi minulla oli vaikeuksia saada puristukset perille kaarteissa. Sen sijaan, että olisin puristanut jäätä kohti, potkin luistimillani taaksepäin ja hosuin käsilläni suoraan eteenpäin. Amerikkalaisen valmentajan sanoja lainaten menoni näytti lähinnä uimiselta eikä suinkaan pikaluistelulta. Mutta samaan hengenvetoon hän lohdutti ja sanoi, että mikäli saan korjattua kaarreluistelutekniikkaani, niin pystyn varmasti parantamaan tuloksiani tuntuvasti. Eli ei siis muuta kuin jäälle taas treenaamaan!

Päällimmäiseksi mielen päälle kisoista kuitenkin jäi Roopen hieno suoritus 5000 metrillä. Viikon flunssaa podettuaan ja sängyn pohjalla maattuaan Roope pystyi kuin pystyikin osallistumaan 5000 metrille sunnuntaina. Ja kyllä kannatti, nimittäin EM-kisaraja alittui selvästi Roopen pystyttyä kiristämään vauhtia kierros kierrokselta. Onnea Roope!

11.11.2012 Viikonloppu lumimyrskyn kourissa

Kevennetty viikko on sujunut treenien suhteen rauhallisesti, mutta sää on ollut sitäkin oikukkaampi. Viikonlopun aikana Salt Lake Cityn alueella on riehunut pahin lumimyrsky vuosiin. Myrsky alkoi perjantaiaamuna, ja perjantain ja lauantain satoi sankasti märkää lunta lähes taukoamatta. Loskaisesta säästä johtuen ajokeli on ollut aivan kamala. Uutisissa mainittiin, että myrskyn alettua 24 tunnin aikana oli tapahtunut yhteensä 75 kolaria johtuen lumisateesta ja tien pinnoille ilmestyneestä mustasta jäästä. Pyöräillenkin matkanteko on ollut haastavaa, mutta nyt sunnuntai-iltaa kohden sää on taas alkanut selkeytyä.

Tulevana tiistaina lähdemme ajamaan yhdessä muutaman muun luistelijan kanssa kohti Calgarya. Mistään nopeasta reissusta ei ole kyse, sillä kilometrejä kertyy suuntaansa mukavasti 1380. (Vertailun vuoksi kerrottakoon, että esimerkiksi Helsingistä Utsjoelle kilometrejä on sata vähemmän). Onneksi matkat täällä USA:ssa taittuvat pääsääntöisesti moottoritietä pitkin, joten arvioitu matka-aika on vain noin 14 tuntia – jos pysähdyksiä ei lasketa. Perille päästyämme keskiviikkona pidetään kisaan valmistava päivä ja torstaina startataan 500 ja 1000 metrin kisoissa.

Minulle ohjelma, jossa treenataan kovempaa kaksi viikkoa ja otetaan niiden jälkeen yksi kevyempi viikko, tuntuu sopivan hyvin. Kaksi viikkoa jaksaa tehdä töitä ahkerasti, kun tietää, että niiden jälkeen pääsee hieman helpommalla. Tosin kaikkein pahimmalta treenit tuntuvat vasta kevyen viikon alussa, kun lihaksissa painaa vielä takana olevat harjoitukset. Vasta vähitellen kevyen viikon loppua kohden olo alkaa kohentua. Kevyemmillä viikoilla treenien perusrakenne jäällä noudattaa kovempien viikkojen ohjelmaa, mutta toistojen määrää on laskettu ja vetojen välillä olevia palautusaikoja hieman pidennetty. Maanantaisin ja tiistaisin ohjelmassa on ollut sprinttityyppistä treeniä, kun taas torstaisin ja perjantaisin painotus on pidemmillä matkoilla. Keskiviikkoisin olen itsenäisesti käynyt tekemässä kevyttä tekniikkatreeniä, kuten myös lauantaisin, jos ei ole ollut viikkokisoja.

Nyt kun kevyempi viikko on ohitse, alkaa olo olla palautunut ja odotan innolla seuraavan viikon kisoja. Toiveissa on, että lepoviikko on tehnyt tehtävänsä ja pystyn parantamaan Calgaryssa omia ennätyksiäni. Ainakin jään pitäisi kuulemma olla tällä hetkellä vielä hieman Salt Lake Cityn hallin jäätä nopeampi.

4.11.2012 Suomalaisia maistiaisia

Ensilumi pakkasineen tuli ja meni, ja tällä viikolla olemme päässeet nauttimaan taas 15-20 asteen lämmöstä ja ihanasta syksyisestä auringon paisteesta. On uskomatonta, että koko täällä olomme aikana vettä on satanut vain muutamana päivänä ja pääsääntöisesti aurinko paistaa lähes pilvettömältä taivaalta. Syyssää on hieman erilainen Suomeen verrattuna!

Viikonloppua on vietetty tyytyväisissä merkeissä, sillä harjoitukset onnistuivat tällä viikolla tavallista paremmin. Maanantain ja tiistain harjoituksissa luistelin elämäni nopeimmat kierrosajat maanantaiaamun raskaasta punttisalitreenistä huolimatta. Oli mukava huomata, että kehitystä tapahtuu koko ajan pienin edistysaskelein vaikka aina ei suinkaan siltä tunnu. Lisäksi oli hienoa, että pystyi harjoittelemaan jäällä kovaa, vaikka kroppa olikin jo todella väsynyt. Kaikesta huolimatta luistin löysi aina tiensä toisen eteen!

Seuraavalla viikolla katse käännetään kohti tulevia kisoja. Olemme nimittäin päättäneet, että lähdemme kisamatkalle Kanadan Calgaryyn, jossa pidetään American Cup -kilpailut 15-18.11. Kisojen vuoksi seuraavalla viikolla on luvassa kevennettyjä harjoituksia, jotta ehtii kunnolla palautua ja ladata akkuja ennen starttiviivalle astumista. Samalla matkalla aion teettää itselleni uudet luistinkengät, sillä entiseni ovat jo parhaat päivänsä nähneet eivätkä enää tarjoa riittävästi tukea etenkään kaarteissa.

Koti-ikävää lievittääkseni ja tarjotakseni yhdysvaltalaiselle ystäväperheellemme maistiaisia Suomesta leivoin lauantaina suomalaisia perinneherkkuja: korvapuusteja ja karjalanpiirakoita munavoin kera. Hyvältä ja kotoisalta maistuivat (siitäkin huolimatta ja juuri sen vuoksi, että ne eivät ehkä olleet aivan urheilijan ravitsemussuosituksien mukaisia).

24.10.2012 Ensilumen taikaa

Merkit kertovat kisakauden olevan vähitellen pyörähtämässä toden teolla käyntiin. Ensinnäkin viime yönä maahan satoi ensilumi ilman minkäänlaisia ennakkovaroituksia. Kylmähkö pakkassää tuli täydellisenä yllätyksenä, sillä vielä viikko sitten päivisin oli korkeimmillaan 20 astetta ja aurinko lämmitti kivasti hallille pyöräillessä. Lumentulon lisäksi toinen kisakauden alusta kertova tekijä on tavallista rauhallisempi tunnelma asunnollamme. Kämppiksemme, yhdysvaltalaiset pikaluistelijat ovat lähteneet Milwaukeen valmistautumaan kuunvaihteessa pidettävään American Cupiin, joten asunto on kummallisen hiljainen. Ei kuulu keskustelua menneen viikon treeneistä tai tulevista kilpailuista eikä vertailua eri luistinterien, -mekanismien ja -kenkien ominaisuuksista. Kukaan ei valmista keittiössä illallista tai venyttele harjoitusten jälkeen olohuoneessa.

Viimeisimmän blogi kirjoitukseni jälkeen olen ehtinyt kisata viikkokisoissa 13.10. Tällöin paransin hieman 500 metrin aikaani, sillä luistelin matkan aikaan 44,26. 1000 metriä meni suurin piirtein samoin kuin edelliselläkin kerralla, tosin loppuaika oli hitusen huonompi 1.27,09. Viikkokisojen jälkeen vuorossa oli helpompi treeniviikko, jonka käytin palauttelun lisäksi tekniikan hiomiseen. Liukulautatreeneissä sain hyviä vinkkejä uusiseelantilaisen tiimin valmentajalta. Hän korjasi hartioideni, selkäni, lantioni ja polvieni asentoa ja opasti rytmityksen löytämisessä. Näiden neuvojen jälkeen piti hetken aikaa pohtia tarkkaan, missä mikäkin osa vartalostani milläkin hetkellä liikkuu ja ennen kaikkea, missä niiden pitäisi olla. Mutta yllätys yllätys, vähitellen alkoi tuntua siltä, että pystyin toteuttamaan saamiani ohjeita liukulaudalla ja sain tossujen alle aivan uudella tavalla painetta! Valitettavasti samojen oppien siirtäminen jäälle ei ollut yhtä helppoa, mutta tästä on jatkossa hyvä ponnistaa.

Tekniikkatreenien ohessa ehdimme palauttavan viikon aikana käydä tutustumassa lähiseudun vuoristoon viikonloppumatkan muodossa. Tässä on muistona valokuva uljaista, syksyisistä maisemista – ennen ensilunta.

7.10.2012 Oppia ikä kaikki

Eilen lauantaina pidettiin jälleen viikkokisat hallilla. Koska takana oli rankka harjoitusviikko, päätin kisata vain 500 ja 1000 metriä pidempien matkojen sijaan. Päätös osoittautui oikeaksi, sillä puhti meinasi loppua jo 1000 metrillä.  Loppujen lopuksi 1000 metriä taittui aikaan 1.26, mitä pidän kohtalaisena suorituksena ja joka on kyseisellä matkalla samalla uusi henkilökohtainen ennätykseni. 500 metriä kulki suurin piirtein samalla tavoin ja rikoin ensimmäistä kertaa 45 sekunnin rajan. Teknisesti 500 metrin luistelussa ei ollut paljon kehumista, sillä kisa meni minulta liiallisen yrittämisen puolelle tekniikan kustannuksella. 500 metriä on niin vaikea matka, kun samanaikaisesti pitäisi mennä sekä mahdollisimman nopeasti että rennosti! Onneksi 1000 metriä sujui tekniikan osalta hieman mukavammin ja luistelu pysyi koossa paremmin.

Kulunut viikko rankkoine harjoituksineen ja viikonlopun kisoineen on nostanut esille kaksi erityistä osa-aluetta, jotka kaipaavat kipeästi kohennusta. Ensinnäkin lyhyemmillä matkoilla startti on minulle ongelma. Vaikka en luontaisesti ole valonnopea, en ole mitenkään erityisen hidaskaan. Mutta kun jalkaani laitetaan luistimet, muutun starttitilanteessa tavallistakin kömpelömmäksi, eikä nopea kiihdyttäminen millään onnistu. Vasta tarvottuani eteenpäin ensimmäiset parikymmentä metriä minusta alkaa tuntua siltä, että minä hallitsen luistimia, eivätkä ne minua, ja että saan nostettua vähitellen vauhtia ylös.

Starttien lisäksi viikko on opettanut minulle sen, että minulla on rutkasti parannettavaa liikkuvuuden ja venyvyyden osalta. Olen nimittäin pienestä pitäen ollut laiska lihashuollossa. Vaikka treenata olen aina jaksanut innokkaasti, niin harjoitusten ulkopuolinen omatoiminen palauttava ja liikkuvuuden ylläpitämiseen tai sen lisäämiseen tähtäävä harjoittelu on jäänyt valitettavasti hyvin vähälle. Nyt täällä luistellessani olen huomannut, että kehno liikkuvuuteni rajoittaa luisteluani ja oikean luistelutekniikan oppimista. Lisäksi säännöllinen ja kova treenaaminen on osoittanut, miten tärkeä rooli palauttavalla harjoittelulla on muiden harjoitusten ohella.

Minulla on siis yhä yllin kyllin opittavaa. Toisaalta on omaksuttava uusia taitoja startit mukaan lukien ja toisaalta on hyväksyttävä, että joskus on muutettava omia pinttyneitä tapojaan ennen kuin voi edes oppia uutta! 

30.9.2012 Kysymyksiä ja vastauksia

Kiitos kaikista kysymyksistä, kommenteista ja tervehdyksistä, jotka olen saanut kysymyslomakkeen kautta. On ollut hauska lukea terveisiä koti-Suomesta! Lähetetyissä kysymyksissä on kyselty muun muassa kovemman harjoitusviikkoni sisältöä. Kovemmilla viikoilla käyn jäällä 5-6 kertaa viikossa, sillä pyrin täällä ollessani luistelemaan mahdollisimman paljon, jotta opin, omaksun ja iskostan hermostooni pikaluistelutekniikan. Ennen jokaista jäätreeniä alkuverryttelynä on runsaan 30 minuutin pyöräily hallille ja venyttelyt sekä luisteluhyppyjä, liukulautaa tai kaarrenarua. Viikon jäätreeneistä kolme on kehittäviä/kovia ja loput enemmän tekniikkapainotteisia ja rentoja. Luisteluharjoitusten lisäksi olen tehnyt yhden punttitreenin ja yhden kovemman hyppytreenin viikossa. Myös liikkuvuusharjoituksia ja keskivartalopainotteista kuntopiiriä ohjelmaan on sisältynyt. Lisäksi olen kerran viikossa pyöräillyt hieman pidemmän, mutta rauhallisen pyörälenkin, jonka aikana olen lähinnä nauttinut maisemista ja pyörittelystä sekä antanut ajatusten levätä.

Omien harjoitusten lomassa olen ehtinyt ihailla luisteluhallilla muiden treenejä ja harjoittelumetodeja. Olen bongannut luistelijoita luistelemassa lisähappipullojen kera ja seurannut, kuinka sprinttereitä vedetään kovaan vauhtiin auton takakonttiin asetetun vinssin ja siitä lähtevän köyden avulla. Onneksi jää on täällä tasainen ja turvapatjat aina paikoillaan, sillä en haluaisi nähdä samanlaisia kiihdytyksiä Oulunkylän – välillä hieman rosoisella – jäällä, kun vastassa on patjojen sijaan vain kova, jäinen lumipenkka. Mutta täällä huippuolosuhteissa luistelijoiden kaarteet näyttävät varsin upeilta vinssikiihdytyksen jälkeen!

Kuluneesta kevyestä viikosta tuli suunniteltuakin rennompi, sillä kaaduin maanantain jääharjoituksissa ja venäytin samalla hieman kaulan alueen lihaksiani. Kaatuminen tapahtui, kun liukuessani hiljalleen verryttelyradalla minuun vahingossa törmäsi vetonsa lopettanut luistelija. Törmäyksen voimasta kaaduin ja pääni retkahti taaksepäin osuen jäähän. Onneksi selvisin tilanteesta lähinnä vain säikähdyksellä, ja kaulakin on jo taas ennallaan. Huomenna jatkan uudella innolla kovemman harjoitusviikon parissa!

22.9.2012 Kisakausi avattu

Kulunut viikko on ollut täynnä harjoittelua kuten kovempaan harjoitteluviikkoon kuuluu. Jäällä olen yhä luistellut uusiseelantilaisten kanssa, joten jäätreenit ovat olleet minulle vähintään tarpeeksi rankkoja. Esimerkiksi torstaina luistelin harjoituksissa yhteensä 45 kierrosta (3 x 15 kierrosta) 34 sekunnin kierrosvauhtia tiimissä olevien miesten mennessä 3 x 30 kierrosta. Perjantaina vuorossa oli kohdallani kisaan valmistava harjoitus, sillä tänään lauantaina ohjelmassa olivat kauden 2012-2013 ensimmäiset kisat. Tänä vuonna avasin kisakauden luistelemalla 1500 metriä. Kisassa startti ja ensimmäinen kierros tuntuivat menevän hyvin ja sain kiihdytettyä vauhdin hyvin päälle. Vielä toisenkin kierroksen jaksoin taistella osittain, mutta sen puolessa välissä alkoi alamäki ja viimeiselle kierrokselle tultaessa hyydyin aivan täydellisesti. Viimeiset 100 metriä toivoin vain saavani luistinta sen verran toisen eteen, että pysyn pystyssä ja pääsen kunnialla maaliin saakka. Lopulta maaliviiva koitti, ja 1500 metrin loppuajaksi merkittiin uusi henkilökohtainen ennätykseni 2.14,99. Viimeisen kierroksen totaalisesta hyytymisestä huolimatta olin kohtalaisen tyytyväinen luisteluuni. Olin asettanut ennen kisoja itselleni tavoitteen luistella 1500 metriä aikaan 2.15, joten sen alle pääsin kuin pääsinkin täpärästi. Mutta hyvältä kisan viimeisimmät metrit eivät tuntuneet, sillä jaloissa painoivat inhottavasti takana olleet kaksi kovaa treeniviikkoa.

Aiemmista suunnitelmista poiketen pidän seuraavalla viikolla kevyemmän treeniviikon ja samalla siirryn 2+1 -ohjelmaan (2 kovempaa treeniviikkoa, joita seuraa yksi kevyempi). Tähän on useampia syitä. Ensinnäkin uusiseelantilaisten ryhmä harjoittelee tällä tavoin, joten samassa rytmissä ollessani minun on helpompi sovittaa heidän jäätreeninsä omaan harjoitusohjelmaani. Toisena syynä on yksinkertaisesti se, että olen kipeästi kevyemmän viikon tarpeessa. Kuusi mennyttä viikkoa jäällä täällä Salt Lake Cityssä ovat olleet ihania ja treenintäyteisiä, mutta vähitellen ne ovat alkaneet vaatia veronsa. On siis aika ottaa taas hieman kevyemmin seuraavalla viikolla! 

12.9.2012 Villieläimiä Antelope-saarella

Viikonloppuna teimme kahdeksan tuntia kestäneen maastopyörälenkin Antelope-saarelle, joka sijaitsee Isossa Suolajärvessä Salt Lake Cityn edustalla. Pyöräilykilometrejä matkan aikana kertyi runsaat 100, joten etenemisvauhtimme oli hyvin maltillinen kevyemmän treeniviikon kunniaksi ja päätteeksi. Etenemistä hidasti lisäksi maaston ajoittainen hankalakulkuisuus. Vaikeimmat kohdat päätin ohittaa ajamalla järven osittain kuivunutta pohjaa pitkin, kunnes pohja alkoi hyllyä ja upottaa pyörieni alla ja samassa upposin puolta säärtä myöten mutaan. Tuli saatua mutakylpy pyörälenkin ohessa!

Vaikeista maastopätkistä ja mutaisista jaloista huolimatta nautin pyörälenkistä suunnattomasti. Aurinko paistoi ja pieni viilentävä tuuli teki säästä ihanteellisen kevyttä pyörittelyä varten, vaikka lämpötila olikin hellerajan yläpuolella. Aika ajoin pysähdyimme ihailemaan saarella eläviä eläimiä, muun muassa antilooppeja ja vesilintuja. Toiset eläimistä, kuten biisonit, herättivät ihastuksen sijaan pelkoa. Biisonilauma oli päättänyt valita laidunpaikakseen pyörätiemme molemmat puolet, joten vasta hetkisen harkittuamme uskaltauduimme hitaasti ja rauhallisesti ajaa lauman ohitse. Biisoneitakin pahemmin minut kuitenkin säikäytti parinkymmenen metrin päästä meitä tuijottava suurikokoinen kojootti, jota tällä omalla hieman puutteellisella eläintietämykselläni luulin aluksi sudeksi. Onneksi kojootti päätti meitä hetkisen tarkasteltuaan juosta tiehensä.

Antelope Island -reissun ja kevyemmän viikon jälkeen palasimme alkuviikosta uudella innolla taas hieman kovempaan harjoitusohjelmaan. Löysimme lisäksi uuden harjoitusryhmän, jonka kanssa treenata, sillä maanantaina hallille saapui luistelijoita Uudesta-Seelannista. Ensimmäiset harjoitukset heidän kanssaan onnistuivat hyvin, ja kierroksia treeneissä kertyi yhteensä 50. Kierroksista kaikki olivat 3000 metrin tavoitevauhtiani tai nopeampia, joten minulle treeni sopi täydellisesti. Harmittavaa vain on, että ryhmässä ei ole lainkaan tyttöjä, joten jatkossa pystyn harjoittelemaan ryhmän kanssa vain silloin, kun heillä on kevyempi päivä tiedossa. 

8.9.2012 Viestilaatikko avattu

Vasemmalle sivupalkkiin on nyt avattu viestilaatikko, jonka kautta voit lähettää minulle terveisesi, kysymyksesi, kommenttisi ja palautteesi. Viestejä odotellen :)

7.9.2012 Lepoviikon tunnelmia

Menneet kolme helteistä viikkoa Salt Lake Cityssä kuluivat kuin siivillä. Viikot koostuivat pääsääntöisesti ahkerasta harjoittelusta, johon kuului muun muassa punttisalia, kuntopiiriä, jäätreeniä ja uintia läheisessä liikuntakeskuksessa. Säännöllisen harjoittelun lisäksi päiviin mahtui lähinnä lähialueisiin tutustumista pyöräillen, joten kolmannen viikon lopuksi väsymys alkoi jo painaa elimistössä ja harjoituksissa itsestä ei saanut enää sitä kaikkea irti. Onneksi lauantaina alkoi näiden kolmen rankemman treeniviikon jälkeen ansaittu kevyempi viikko, jonka tarkoituksena oli palauttaa voimia ja intoa harjoitteluun.

Kevyemmän treeniviikon kunniaksi päätimme irrottautua arkirutiineista ja teimme kolmen päivän mittaisen pidennetyn viikonloppureissun. Kävimme tutustumassa maailman kasinopääkaupunkina tunnettuun Las Vegasiin ja läheiseen Valley of Fire –kansallispuistoon ja Mead-järveen. Matka täytti täydellisesti tarkoituksensa, sillä sen aikana ajatukset irtautuivat luistelusta (lähes) täydellisesti henkeäsalpaavia erämaamaisemia ihaillessa ja Las Vegasin turistikohteita ihmetellessä. Matkan päätteeksi kävimme vielä lyhyellä autoajelulla Park Cityssä, joka toimi talvella 2002 olympiakylänä.

Viikonloppumatkan lisäksi viikkoon on mahtunut kevyttä tekniikkatreeniä jäällä, keskivartalokuntopiiriä ja lihashuoltoa. Alkavana viikonloppuna on vielä suunnitelmissa lepoviikon päättävä pyöräretki yhdelle maailman suolaisimmista järvistä, nimittäin Isolle Suolajärvelle.

26.8.2012 Tekniikkaa ja nopeutta

Kuluneen viikon keskityin jääharjoituksissa pääsääntöisesti luistelutekniikkaan. Viikon aiheena oli suoraluistelu, joka on aina ollut minulle pikaluistelun hankalampi puoli. Suorilla minulle on ollut erityisen vaikeaa saada paino kunnolla siirtymään jalalta ja luistimelta toiselle. Vastaavasti painopisteen on tällöin jäänyt liian keskelle, enkä ole saanut suorapuristusten taakse kunnolla voimaa. Tämän vuoksi tekniikkaharjoitukset tulivat enemmän kuin tarpeeseen. Tiistaina ja keskiviikkona hioin suoraluistelua ja treenasin erityisesti painopisteen hallintaa. Jäällä ollessani korostin suoraliukuja ja ennen jääharjoituksia tein erilaisia tasapainoa ja kehonhallintaa vaativia hyppyjä. Tekniikkaharjoituksissa isona apuna olivat luisteluradalla olevat videokamera ja taulu-tv, jolta omaa luistelua pystyi seuraamaan runsaan kahden minuutin viiveellä. Videokuvasta omat tekniikkavirheet paistoivat armottomasti ja omat kauniit mielikuvat liikkeiden sulavuudesta saivat karua palautetta. Mutta kaikesta oppii, eikö vain? Loppuviikosta onneksi alkoi jo tuntua siltä, että kova työ kannatti, sillä minun oli jo helpompi pysyä suorilla muiden luistelijoiden rytmissä.

Tekniikkaharjoituksien ohella viikon teemana oli nopeus. Nopeutta pääsin harjoittelemaan amerikkalais-norjalaisen tiimin tyttöjen kanssa, kun teimme loppuviikon 1-2 kierroksen vetoja. Osa näistä kierroksista oli luultavasti elämäni nopeimpia, joten liian helpolla en näissä harjoituksissa päässyt.

Harjoitusviikko päättyi lauantai-iltapäivänä 5 tunnin mittaiseen maastopyörälenkkiin vuoristossa. Viisi tuntia pyörän päällä kului kuin siivillä korkeista nousuista ja jyrkistä laskuista huolimatta näköalojen ollessa henkeä salpaavat. Seuraavalla kerralla muistan (toivottavasti) ladata kameran akun ennen lenkille lähtöä, jotta saan pyörälenkkimaisemia myös ikuistettua. Rengasrikoilta ei lenkin aikana tietenkään täysin vältytty, vaan ”puncture weed” aiheutti taas kaksi uutta puhkeamaa – mutta onneksi vasta kotimatkalla!

19.8.2012 Hellettä, jäätä ja rengasrikkoja

Tänään on sunnuntai ja ansaittu lepopäivä, kun ensimmäinen viikko Salt Lake Cityssä on onnellisesti takana. Olen kotiutunut hyvin, ja matka luisteluhallille sujuu jo totutusti. Koko viikon ajan lämpötila on ollut päivisin yli 30 °C, joten viileähkön Suomen kesän jälkeen olen päässyt nauttimaan helteistä todenteolla. Matkat täällä kaupungissa taitan pyöräillen, ja harmikseni olemme tämän ensimmäisen viikon aikana onnistuneet Roopen kanssa saamaan yhteensä jo viisi rengasrikkoa. Maanteiden pientareilla kasvaa nimittäin kasvi, jonka oksat ovat täynnä piikkejä. Näitä olemme sitten irrotelleet renkaista vähän väliä ja vaihtaneet uutta rengasta pyörän alle. No, tästä eteenpäin kierrän nämä kasvit turvallisen välimatkan päästä, jotta renkaanvaihdosta ei tule jokailtaista operaatiota.

Menomatka majapaikasta luisteluhallille on silkkaa nousua, joten sinne hellesäässä pyöräillessä samalla hoituu osittain alkuverryttely. Hallilta palatessa ei sitten tarvitse polkea juuri lainkaan, vaikka matkaa suuntaansa on reilut yhdeksän kilometriä. Kohta on päinvastoin etsittävä pyörään uudet jarrupalat, jotta liikkuminen on jatkossakin turvallista.

Ensimmäiset päivät hallilla kuluivat jäähän totuttautuessa, mutta pian ote lajiin palasi ja pystyin lisäämään hieman vauhtia kierroksiin. Onnekseni täällä on nyt elokuun ajan amerikkalais-norjalainen tiimi harjoittelemassa, joten olen saanut heistä hyvän treeniporukan jäälle. Uskomatonta, miten pitkän letkan perällä on helpompi luistella kuin kiertää rataa yksinään. Kierrosajat ovat myös aivan toista luokkaa kuin Oulunkylässä yksin harjoitellessa! Esimerkiksi perjantain jääharjoituksissa porukka luisteli yli 100 kierrosta, ja itsellenikin kierroksia kertyi harjoituksen aikana ainakin 60. Huomenna sitten jatketaan siitä, mihin perjantaina jäätiin.

11.8.2012 Blogin avaus @ Salt Lake City

Ettäkö minusta pikaluistelija? Enpä olisi muutama vuosi sitten uskonut, jos minulle olisi näin väitetty. Mutta toisin on käynyt, ja viimeisimmät talvet olen viihtynyt jäällä tämän haastavan lajin parissa. Viime aikoina olen lämmöllä muistellut ensimmäistä kertaa, jolloin kokeilin pikaluistimia. Olin ilmoittautunut Kalevan kierroksen puolikkaalle, joka alkoi tammikuussa 2009 24 kilometrin luistelulla. Tämän vuoksi sain mieheltäni lahjaksi käytetyt pikaluistimet, joilla minun oli tarkoitus opetella luistelemaan sen verran, että selvisin luisteluosuudesta. Maaliin tultiin kuin tultiinkin kunnialla, ja samalla mieleen jäi polte päästä luistimille yhä uudestaan.

Pikaluistelun opetteleminen on ollut itsensä ylittämistä alusta asti. Ensimmäisenä haasteena on ollut selviytyä kaarteesta ilman suorapotkuja ja toisena haasteena on ollut saada kurviin jo hieman vauhtiakin – suorasta puhumattakaan. Uuden lajin omaksumisessa on kuitenkin ehdottomasti ollut hyötyä laaja-alaisesta harrastamisesta lapsuudessa ja nuoruudessa. En voi sanoa aloittaneeni treenaamista tyhjän päältä, sillä urheilutaustaa minulla on ollut jo ennestään erityisesti lentopallon ja pesäpallon parista. Muitakin urheilulajeja kuten uintia, ratsastusta, golfia ja yleisurheilua on tullut vuosien saatossa kokeiltua. Näin jälkikäteen on helppo todeta, että eivätpä menneet pesäpallon juoksuharjoitukset ja lentopallon hyppy- ja loikkatreenit hukkaan, sillä koordinaatiota, nopeutta ja voimaa pikaluistelussa tarvitaan!

Tänä vuonna aloitan jääkauden tavallista aikaisemmin, sillä olen jo parhaillaan Salt Lake Cityssä. Lento tänne luistelun luvattuun maahan saapui tänään aamulla vain kuusi tuntia alkuperäisestä aikataulustaan myöhässä. Tänään ja huomenna on tiedossa aikaeroon ja uuteen ympäristöön totuttautumista ja maanantaina kurkataan jo jäälle. Kaiken kaikkiaan tiedossa on runsaan 4 kuukauden mittainen harjoittelujakso ennen kotimaahan palaamista joulukuussa.

Tervetuloa tämän blogin myötä kuulemaan treeniuutisia Salt Lake Citystä!